|
Post by Dico on Oct 10, 2014 16:15:50 GMT
Laitan nyt nää kysymyksetkin tänne kun lomakkeet ei jostain syystä toimi Nautitko maisemista? Kyllä, oli todella kaunis ruska-aika! Riittikö ratsussasi vauhtia? Välillä vähän liikaakin Saitko pehkoosi hirvikärpäsiä? En onneksi, oli jo niin viileää. Yrittikö kukaan ohitella muita? Diiva-poni vähän innostui yhdellä laukkapätkällä, muuten ei. Jäätyikö nenäsi kirpeässä syysilmassa? Ei onneksi ollut niin kylmä. Oliko päivät tarpeeksi mielenkiintoisia? Olivat! Pitäisikö tarinointia olla enemmän? Ei, nyt oli juuri sopiva. Mitä pidit kysymyslomakkeista? Mukavan helppoja ja nopeita täyttää Tulisitko uudelleen? Kyllä.
|
|
|
Post by Kiiu on Oct 12, 2014 9:52:44 GMT
Nautitko maisemista? Kyllä! Teillä on todella ihanat maisemat! Riittikö ratsussasi vauhtia? Kyllä! Tammahan oikein innostui! Saitko pehkoosi hirvikärpäsiä? Meidän kimpussa ei ollut yhtään hirvikärpäsiä. Yrittikö kukaan ohitella muita? Ei yrittänyt. Jäätyikö nenäsi kirpeässä syysilmassa? Ei onneksi, koska olin ottananut tarpeeksi vaatetta mukaan.
|
|
|
Post by Papukaija on Oct 19, 2014 19:23:18 GMT
Nyt tulee vähän myöhässä.... Leirikaste - tarina Olin päättänyt tulla vasta maanantai aamuna, koska Einen kanssa oli edellinen päivä ollut aivan sekasotkuinen. Kun olin saanut tamman valmiiksi karsinaan ja harjattua sen, niinkuin se itse "toivoi", suunnistin tapaamispaikkaamme. Kun pääsin ihanan tuvan lämpimään syleilyyn ja istahdin sohvalle, kuului mojova PRUUT ja tajusin, että olin istunut pierutyynyn päälle. Voi että minua nolotti, kaikki paikallaolijat hekottivat niin, että meinasivat pakahtua. Virnistin ja otin tyynyn pois pehvani alta. Pian Minttu tuli hakemaan kaikki leiriläiset ja meidät vietiin heinälatoon. Istuimme heinäkasoille ja leirikasteeksi kutsuttu tapahtuma sai alkaa. En ikinä aikaisemmin ole ollut leirikasteessa, joten vähänkö jännitti. Jokainen sai "valita" siteen, jolla silmät sidottaisiin. Vuorotellen saimme valita jommankumman Mintun käsistä, systeemillä 'kumpi käsi?' ja sitä mukaa saimme siteen, jolla silmät oli vikisemättä sidottava. Olin toiseksi viimeinen, ensimmäisenä istuva sai puhtaan valkoisen pintelin ja kaikki olivat aivan kadeja, tottahan toki. Seuraava sai letitetyn köyden ja kolmas likaisen ja karvaisen pintelin. Neljäs ei ollut sen onnekkampi ja arvasi valittettavan väärin, hänelle tuli nimittäin Iiron edellisyönä käyttämät "silmä laput". Kun oli minua edeltävän vuoro valita, eli siis Kiiun vuoro, tuli hänelle karvainen villa pipo, johon oli lisätty naru. Oli minun vuoroni valita, sain kaapin pohjalla lojuneen likaisen ja pölyisen pannan, jossa oli Pollen kuva. Seuraava ja viimeinen sai käytetyn side harson. Peitimme silmämme ja tarkistettiin, ettemme nähneet mitään. Meidän käskettiin nousta seisomaan ja avustajat pyörittivät jokaista 10 kierrosta. Siinä tuli pakostakin pää todella pyörälle. Sen jälkeen meidät johdatettiin jonkin hyvin haisevan paikan läpi(lantalan), jonka jälkeen nousimme jakkaroille seisomaan. Eteemme tuotiin poni ilman satulaa ja sen selkään piti nousta, jokaisella oli poni tai hevonen, jolla ei ollut ikinä ennen ratsastanut. Meidän piti lähteä liikkeelle ja kulkea suoraan eteenpäin ravissa. Jonkin ajan ravaamisen jälkeen tunsin kosketuksen jonka voimasta lensin ponin selästä, tipahdin suoraa heinä kasaan ja jonkun päälle. Tuon jälkeen joku toinen tiphati minun päälleni. Sen jälkeen meidät johdatettiin yksitellen jonkilaiseen lätäkköön, josta sai noukkia käsin kolme kastematoa, se jos mikä oli ällöä ja varsinkin, kun ne luisuivat kädestä! Siitä saimme kulkea johdatettuna kentälle, jossa kaikki sidottiin jaloista yhteen. Siteen otettiin pois ja edessämme siinsi mitä eriskummallisin rata, joka meidän piti jalat sidottuina toisiinsa kulkea. Radan selvittämisessä kesti aikansa, jonka jälkeen jokainen, joka oli kaatunut sai tuntea niskassaan jäisen veden. Ne jotka olivat pysyneet pystyssä, saivat sen sijaan kastua vain lämpimällä vedellä. Jalkamme irrotettiin ja silmämme sidottiin jälleen. Meidät johdattettiin johonkin, jossa saimme yksitellen arvata ämpärissä, kastematojen seassa olevia tavaroita. Tuon jälkeen kaikki, jotka olivat vastanneet yhdenkin väärin, työnnettiin läheiseltä laiturilta silmät ummessa järveen. Ne jotka saivat kaikki oikein, saivat juosta järveen, heitä ei työnnetty tai pahemmin, heitetty. Leirikasteen jälkeen olin aivan varma, etten aivan heti menisi toista kertaa samoja asioita tekemään. Mielummin katsoisin vierestä toisten möhlimisiä. Illalla tuvissa naureskelimme ja joimme kuumaa kaakaota kera lämpimien vilttien. Nukkumaan pääsimme vasta klo 24 aikoihin, joka oli huono juttu seuraavaa päivää ajatellen...
|
|
|
Post by Papukaija on Oct 19, 2014 19:30:11 GMT
|
|
|
Post by Papukaija on Oct 19, 2014 19:31:11 GMT
Mistä noi hymiöt oikein tuli???!!! :'D
|
|
|
Post by Kiiu on Nov 22, 2014 12:47:30 GMT
Kauhujen keskiviikko Aloitimme katsomaan elokuvaa leiriporukan, ja tietysti järjestäjän Mintun kanssa. Olin aluksi hieman jännittynyt, että mitä tästä seuraa. Olen todella pelokas tällätteiden suhteen, joten saatan säikkyä kaikista eniten. Pari kertaa oli pakko nauraa, välillä kiljua ja välillä niiden sekoitusta. Siinä kohtaa kun Minttu joi juomaansa ja yht' äkkiä kuului "hik" niin kaikki repesivät nauruun. Pian leffa loppuikin ja siirryimme ulos. Ulkona satoi hieman ja oli pimeää - en tykkää yhtään pimeästä. En uskaltanut olla vikana enkä ensimmäisenä, joten olin parin ystäväisen kanssa niiden välissä. "Missä Minttu on...?" Kioja kysyi. Kukaan ei tiennyt missä hän on. Minttu säikäytti meidät pahan kerran hyppämällä meidän kohdalla puskasta. Kaikki kiljuivat ensin ja sitten kaikki nauroivat. Aloimme kävellä kohti tallia ja Dico kiljui melkein syliin kun kuului pelottavaa ääntä, tallin läheltä. Huomasin, että pelottava olento on Surku! Lähdimme ottamaan Surkua kiinni ja siinä vasta meillä olikin hauskaa, kun tamma karkasi aina kun joku oli saamassa sitä kiinni. Saimme vihdoin tamman kiinni ja onneksi tammalla oli riimu päässä. Laitoimme Mintun ja Kiojan tamman selkään - heh. Molemmat aluksi kammosi ajatusta, kun Surku on niin iso pallo. Onneksi neidillä oli niin leveä selkä, että kumpikaan ei tippunut sieltä. Pian olimme tallilla ja tytöt laskeutuivat tamman selästä. Vein tamman karsinaan ja me lähdimme syömää iltapalaa. Otin huovan mukaan ja katselimme telkkaa - ei mitään kauhujuttuja kyllä ja söimme samalla iltapalaa.
|
|
|
Post by Kiiu on Nov 22, 2014 12:49:53 GMT
Oliko päivät tarpeeksi mielenkiintoisia? Oli! Pitäisikö tarinointia olla enemmän? Ihan tarpeeksi oli, enemmän voisi olla. Mitä pidit kysymyslomakkeista? Ei toimi Tulisitko uudelleen? Kyllä, ehdottomasti! Kiitos ihanasta leiristä Mintulle ja leirikavereille!
|
|
|
Post by Papukaija on Dec 23, 2014 13:04:38 GMT
Kauhujen keskiviikko Istuin parin muun leiriläisen kanssa sohvalla katselemassa vaaleanpunaista pantteria, kun Minttu ilmestyi ovesta kädessään mustakantinen elokuva. Hän laittoi sen koneeseen ja pisti suomenkielisen tekstityksen. Pian loputkin leiriläiset saapuivat olkkariin ja lösähtivät sohvalle. He kysyivät mitä katsomme ja annoin kuoret Kiiun käteen. Kiiun ilme muuttui äkisti kun luki elokuvan nimen. Kaikki käpertyivät sohvalle - tai nojatuoleille ja Minttu laittoi elokuvan pyörimään. Melkein puolet elokuvasta kiljuin ja peitin silmäni ja korvani. En pitänyt salaperäisistä kohdista, joissa yhtäkkiä ilmestyisi jotain pelottavaa. Siksi olin kauhusta kankeana koko elokuvan ajan. Kun ohjelma loppui, puimme takit päälle ja lähdimme ulos. Ulkona oli pilkkopimeää ja taivaalta tihkui vettä.Haimme kolme ponia tallista riimuineen ja jakauduimme kolmeen ryhmään. Olin Kiojan ja Dicon, sekä rautiaan ponin kanssa. Kuljimme varuillaan pientä kapeaa polkua pitkin, jota reunustivat puskat. Kuulimme rapinaa puun takaa, pian pensas vavahteli. Kioja kiljaisi ja lähti juoksemaan eteenpäin, hän ei ehtinyt kauas ennekuin kaatui kahden puun väliin pingotettuun naruun ja lensi kuralätäkköön. Nauroimme, mutta nauru hyytyi pian, kun puskassa rapisi. Poni säikähti ja nousi hieman pystyyn, roikuin narussa kiinni, kun Minttu syöksähti puskasta ja huudahti "Pöö!", poni säikähti ja lähti laukkaan kohti tallia. Roikuin narussa ja laahauduin puoliksi maata pitkin. Tallilla poni pysähtyi ja tärisi märkänä, kaikki juoksivat takaisin ja nauroivat, itsekin nauroin ja vein ponin talliin. Menimme peseytymään ja takaisin olohuoneeseen katsomaan komedia piirrettyjä. Ilta oli rento, ja 12 jälkeen kävimme nukkumaan.
|
|
|
Post by Papukaija on Dec 23, 2014 13:06:46 GMT
Oliko päivät tarpeeksi mielenkiintoisia? Oli! Pitäisikö tarinointia olla enemmän? Ihan tarpeeksi oli Mitä pidit kysymyslomakkeista? Ei toimineet, kuitenkin ne oli kivoja Tulisitko uudelleen? Kyllä, ehdottomasti! Kiitos mukavasta leiristä niin järjestäjälle, kuin leirikavereillekkin!
|
|