|
|
Post by Minttu on Nov 7, 2014 14:26:30 GMT
Lumi on tullut Kuopioon jäädäkseen ja mikä sen parempi tapa juhlistaa tulevaa talvea, kuin hankilaukka! Otathan siis mukaasi sen lunta rakastavan vauhtiponin, joka mielellään rämpii pitkin lumisia peltoja. Ilman satulaakin voi lähteä matkaan! Matka alkaa pienellä maastoreissulla pelloille, joissa sitten päästellään kunnolla kyllästymiseen asti :  ) Takaisin palailaan ihanaa maisemareittiä ja tallilla on tarjolla kuumaa glögiä ja piparia. Tervetuloa! Tarinan olisi hyvä olla tässä alhaalla viimeistään 29.11. Hankilaukassa mukana (8/8!)
Joukkoa johtaa Minttu & Melli 1. Katriina & Aada
2. Cee & Koko3. taffel & Rausku4. Hanne & Sentti 5. Lisa & Surku 6. Susanna & Rontti
7. Tanttu & Altsu8. Chiyo & Manu  kuva: Ambassadeur I (CC BY 2.0) |
|
Hanne
Karsinansiivoja
Posts: 10 
|
Post by Hanne on Nov 7, 2014 20:38:19 GMT
Me tullaan Sentin kanssa!
|
|
|
|
Post by Susanna on Nov 9, 2014 8:04:09 GMT
Osallistuisimme Rontin kanssa hankilaukkoihin  Tässä on myös päiväkirjamerkintämme tapahtumasta: "Kuuluoto mainosti järjestämiään hankilaukkoja, ja eihän siinä muu auttanut kuin valita ratsu tähän hauskanpitoon ja ilmoittautua. En ole eläessäni käynyt isolla porukalla maastoretkellä, joka huipentuisi hurjaan laukkaan lumihangessa. Niinpä odotin Kuuluodon tapahtumaa innoissani. Tapahtumapäivän aamu oli valjennut kirkkaana pakkasen paukkuessa ja saadessa ilman kirpeäksi. Rontti oli pakattu traileriin jo kukonlaulun aikaan, jotta ehtisimme ajoissa Kuopioon. Kun otin Rontin Kuuluodon pihalla ulos trailerista, nuori poniori oli sekin innosta piukeana ja sillä oli selvästi pilkettä silmäkulmassa: tämä tietäisi minulle ongelmia maastoretkellä. Olimme hivenen jäljessä aikataulusta, joten aloin äkkiä laittaa Ronttia kuntoon ja satuloimaan. Alunperin olin ajatellut, että ilman satulaakin olisimme voineet lähteä, mutta ponin ilkikurinen ilme sai minut aavistelemaan pahaa ja päädyin turvautumaan sittenkin satulaan. Kun kaikki maastoonlähtijät olivat valmiita ja ratsastajat puntattu ratsujensa selkään, matka saattoi alkaa. Kuljimme käymäjalkaa pitkin Kuuluodon tiluksia. Ensimmäisenä etappina oli iso pelto, jolla oli tarkoitus päästellä menemään täyttä laukkaa ja minkä ratsu vain jaloistaan pääsisi. Pellonreunassa Ronttia ei tarvinnut kahta kertaa pyytää nostamaan laukkaa, sillä ponihan nosti ja lähti kuin raketti muiden hevosten perään. Mennessään se heitti vielä sellaisen jättipukin, että minulla oli täysi työ pysyä kyydissä. Jotain tällaista olinkin odottanut mutta kieltämättä hiukan pienemmässä mittakaavassa. Vaikka olimme lähteneet laukkaamaan viimeisten joukossa, Rontti paineli, minkä lyhyistä kintuistaan pääsi, ja saavutimme ensimmäisten joukossa pellon toisen reunan, jossa siirryttiin takaisin käyntiin ja rauhoituttiin. Tämä oli helpommin sanottu kuin tehty, sillä Rontti olisi mielellään jatkanut laukkaamista pellolla. Ohjattuani orin hyvin pienelle ympyrälle se suostui lopulta siirtymään ravin kautta käyntiin. Olipa aikamoista kyytiä! Kun ratsukot olivat jälleen siistissä jonossa, matkaa jatkettiin maisemareittiä pitkin takaisin kohti Kuuluotoa. Kuopion lumiset maisemat tekivät minuun vaikutukset: kaikkialla oli niin kaunista, hiljaista ja rauhallista, että mielihän siellä lepäsi! Ihasteltuamme aikamme maisemia saavuimme jälleen Kuuluodon pihaan, jossa tallihenkilökunta jo odotti meitä tarjoilujen kanssa. Vaikka olimme olleeet koko ajan liikkeessä, satulassa oli ehtinyt tulla hiukan kylmä, joten kuuma glögi ja piparit olivat mukava yllätys retken päätteeksi. Glögiä siemaillessani kävin vielä kiittämässä Kuuluodon omistajaa maastoretken järjestämisestä hankilaukkojen merkeissä. Reissumme Kuopioon oli varsin onnistunut, ja sitä muisteltaisiin lämmöllä vielä pitkään." |
|
|
|
Post by Lisa on Nov 9, 2014 18:29:09 GMT
Kello oli kahdeksan aamulla, kun pakkasin Surkun varusteita trailerin varustetilaan. Jussi talutteli Surkua tallipihassa, kun minä kirosin heinäverkon epäkäytännöllisyyttä. Sain kuin sainkin heinät verkkoon ja tavarat kasaan, joten lastasin Surkun ja lähdin ajamaan Kuopioon. Kuuluodon talli vaikutti mukavalta ja osa hankilaukkaan osallistuvista harjailikin jo hevosiaan tallissa. Surku hirnahti kovaan ääneen trailerissa ja sai muutaman vastauksenkin Kuuluodon hevosilta. "Päivää vaan kaikille" Huudahdin tallin ovelta kun tulin Surkun kanssa sisään. Minut huomattiin ja aloin rennosti jutella muille osallistujille samalla Surkua valmiiksi laittaen. Ruuna heilutteli päätään ja hapuili takkini helmaan, sillä oli selvästi energiaa. Pian koko porukka oli kasassa ja kaikki istuivat ratsujensa selässä. Susanna kamppaili Rontin kanssa edellämme, kun linjastossa kuljimme tietä pitkin. Surku koitti nostella vähän väliä ravia ja se pärski hermostuneesti. Koitin istua syvällä satulassa ja mielessäni kiroilin, sillä ruuna päätti olla tänään herja mulle. Pidätteet eivät tuntuneet menevän läpi, mutta pohkeen ei tarvinnut kuin hipaista kylkeä että Surku kovensi vauhtia. Kuuluodon pelto oli iso ja lunta oli paljon. Maisemat näyttivät kivalta, joten vaikka hevonen allani herjaili, oli mieleni silti korkealla! Pellolle päästyämme Surkureppana kompuroi jalkoihinsa, koska meilläpäin ei ollut yhtä paljon lunta vielä. Taputin ruunan kaulaa ja nostin kevyen ravin, kun muutkin verryttelivät alkuun. Pian saatiin lupa nostaa laukka. Surku pinkaisi kuin ohjus eteenpäin ja minä sinnittelin kyydissä. Suomenhevosen pinkominen nauratti minua ja pian löysinkin itseni hangesta makaamasta. Muut pysähtyivät myös ja hädissään kyselivät olenko kunnossa, naurahdin vastaukseksi ja kömmin takaisin Surkun selkään. Onneksi ruuna ei lähde karkuun minua! Jatkettiin laukkailua ja Surku saikin läskeille kyytiä hankibaanalla. Pinkominen sai sen väsymään ja pian ravailtiinkin jo loppuverryttelyksi, etten ihan puhki juoksuta sitä. Matka tallille sujui rauhallisissa merkeissä, pakkanen kipristeli poskia ja rento puheensorina täytti tien. Tallilla laitettuamme hevoset valmiiksi kotimatkaa menimme vielä juomaan porukalla glögiä. Reissu oli todella mukava, näitä kaivataan lisää ! |
|
Chiyo
Keltanokka
Posts: 1
|
Post by Chiyo on Nov 9, 2014 19:52:21 GMT
Mä oon mukana Manun kaa!
|
|
|
|
Post by Cee on Nov 10, 2014 15:37:43 GMT
Meillä on Kokon kanssa tiedossa kilpailut huomenna, ihan tässä Kuuluodon lähellä. Niinpä innostuinkin melkoisesti, kun kuulin Kuuluodon hankilaukoista. Ehdottomasti haluamme Koko-neidin kanssa mukaan silläkin varauksella, että tamma on huomisissa kilpailuissa väsynyt. Se vaara on kuitenkin melkoisen olematon: yleensä ongelmamme on täysin päinvastainen ja onkin kiva kokeilla ensi kertaa tällaista uuvutustaktiikkaa estekilpailuiden alla (hyppäämme sitä paitsi tavallista pienempää luokkaa). Muut laukkailijat olivat pääsääntöisesti isompia kuin Koko, itse asiassa ainoastaan vuonohevosori Rontti taisi olla säkäkorkeudeltaan jotakuinkin samoissa kanssamme, mutta Rontti vaikutti silti isommalta rimppakinttuiseen ratsuponiini verrattuna. Me olimmekin Kokon kanssa letkan viimeisiä, kun poppoomme lähti metsän kautta pellolle. Edessämme näkyi suomenhevosruuna Surkun häntä, ja olipa onni, että mukana oli ruuniakin. Kokolla ja Rontilla kun meinasi alkaa jonkinlainen romanssi! Jossakin järjestyksessä Surkun ja Rontin edellä kulkivat lämppäriruuna Manu sekä suomenhevoset Aada, Rausku sekä Altsu. (Näistä en ole yhtään varma – en oikein osannut yhdistää, kuka suokeista oli kukakin). Joukkoamme johtivat Kuuluodon omistajatar Minttu ihanalla tupsujalkaisella irlantilaistammallaan Mellillä sekä Hanne hienolla puoliveriorillaan Sentillä. Matka peltoa kohti meni oikeastaan paremmin kuin hyvin, vaikka välillä minua hirvitti, sillä olin päättänyt jättää satulan pois. Kokon pyöreä ja pistelevänkarvainen selkä oli kuitenkin ihanan lämmin (ja loppua kohden hikinen), mikä toi kyllä ehdottomasti lisää tunnelmaa. Enkä edes tippunut, vaikka Kokoa tuntui alkuun vähän kismittävän viimeiseksi jääminen, ja muutama pieni pukki ja vastalausekin saatiin jo heti alkumetreillä. Tamma kulki kyllä hyvin mukana, eikä ainakaan tarvinnut murehtia joukosta jäämistä. (Itse asiassa joku suomenhevosista taisi toisinaan vähän jumittaa ja jarrutella menoa). Pellolla päästettiinkin sitten kaikki höyryt – herran jestas miten Koko lähti! Tamma pinkoi minkä kintuistaan irti sai ja vaikka hanki oli suhteellisen syvää, vauhtimme riitti muutaman hevosen ohitukseen. Kiistatta nopeimpana taisi laukata Sentti, mutta kyllä suomenhevosissakin potkua riitti. Hankilaukassa Koko ei pukitellut, kiisi vain, joten sain itsekin tilaisuuden rentoutua ja nauttia vauhdinhurmasta. Päivä kruunattiin glögillä, pipareilla sekä jälkipulinoilla, ja oli kyllä ihan ehdottomasti tekemisen arvoinen reissu! Koko ja Cecilia kiittävät (ja toivovat, että ratsastajan kunto riittää huomisiin kilpoihin). |
|
|
|
Post by Katriina on Nov 24, 2014 15:38:14 GMT
Katriinan ja Aadan osuus :-) Kiitti kivasta lenkistä! Aada oli jäänyt hieman liian vähälle huomiolle marraskuussa, joten päätin antaa sille lohdutuslahjaksi jännän maastoretken uudessa paikassa, mukana hirveesti uusia hevoskavereita! Aada reagoi kyllä maastoon ihan tyypilliseen aadamaiseen tapaansa: se teki tuttavuutta ihan kaikkien kanssa ja kulki ehdottoman varmajalkaisesti koko reissun ajan. Erityisesti suomenhevos-ruuna Altsu sai Aadan sydämen tykyttämään ja taisi tamma olla vähän pettynyt kun jouduttiin miltei kärkiratsukoksi eikä päästy retkellä nuohoamaan siellä ruunan kyljessä. Aaduskainen näytti taas miltä harrastehevosen pitäisi näyttää ja tuntua. Hyvin tyynesti tamma askelsi, minä satulatta selässä ja välillä harjaa vasten makoillen. Oli taas mielenkiintoista saada uusia tuttuja lähialueelta, joiden kanssa voisi ehkä jatkossakin tavata hevostelun merkeissä. Tälläiset pienet tempaukset virkistävät aina kiireisen tallinomistajan arkea. |
|
Hanne
Karsinansiivoja
Posts: 10
|
Post by Hanne on Dec 7, 2014 14:53:11 GMT
Anteeksi että olen näin myöhässä!
Sentti on ollut pakkasesta aivan järjettömän pirteänä ja mietin jo Hankilaukkoja edeltävänä päivänä, että tulisikohan tästä sittenkään mitään. Toisaalta taas pieni päästely voisi tehdä tuolle energiahirviölle vain hyvää.
Ajoin kuin ajoinkin siis lauantaiaamuna Kuuluotoon ja kävin hakemassa loimien sisällä lymyilevän puoliverisen tarhastaan. Tallissa kävi tohina ja pari muutakin Kuuluotolaista oli harjailemassa hevosiaan. Enimmäkseen näytti kuitenkin olevan itselleni ihan uusia tuttavuuksia ja tervehdin heitä hymyillen samalla kun talutin oriin karsinaansa. Riisuin Sentin loimen ja harjasin sen pikaisesti pölyharjalla. Eipä tuo ollut itseään pahemmin liannut takki päällä lumisessa tarhassa. Putsattuani kaviot, hain suojat, satulan ja suitset varustehuoneesta ja varustin oriin rivakasti. Sentti oli uteliaalla tuulella ja hypläsi koko ajan milloin mitäkin, harjoista hiuksiini.
Pihalla järjestäydyimme jonoon ja nyt vasta sain nähdä kirjavan joukkomme kokonaisuudessaan. Mukana oli kaikenlaisia hevosia ja poneja, enimmäkseen näytti olevan suomenhevosia ja poneja. Minttu oli lähtenyt vetämään maastoretkeä ihanan kirjavan Mellin kanssa. Tuntui että erotuimme hirveästi joukosta Sentin kanssa, mutta unohdin asian kun lähdimme käynnissä kohti laukkapeltoa. Sentti käveli rauhallisesti, mutta minusta tuntui koko ajan, että se voisi lähteä käsistä minä hetkenä hyvänsä. Pellolle ei ollut pitkä matka, mutta ehdimme hieman ravata ennen perille saapumista.
Pellon reunassa Minttu antoi luvan lähteä ja Sentti ampaisikin niin voimakkaasti laukkaan, että meinasin tipahtaa kyydistä. Vedet silmissä kiisimme joukon kärkeen ja päästyään nopeimmastakin suomenhevosesta ohi, hidasti ori hieman vauhtia. Laukka alkoi nyt tuntua jo ihan miellyttävältä, vaikka adrenaliini virtasikin kehossani äskeisen hurjastelun jälkeen. Pellon toisessa päässä tajusin kuitenkin, etten pystynyt istumaan kunnolla takaisin satulaan oriin kiihdyttäessä laukkaa, eivätkä pidätteet tuntuneet menevän millään läpi.
- Ohjaa ympyrälle Hanne! kuulin Mintun huudon kauempaa ja mitään miettimättä käänsin ison puoliverisen voimakkaasti ympyrälle.
Hetken pyörittyämme oriin vauhti hiljeni ja sain sen lopulta pysähtymään asti. Huhhuh mitä menoa!
Muiden laukatessa vielä teimme Sentin kanssa ravityöskentelyä ja uskalsin loppuun ottaa vielä pikku pätkän laukkaa. Takaisin tallille kiersimme ihanaa maastoreittiä pitkin. Tätä reittiä en ollutkaan Sentin kanssa vielä löytänyt! Tallilla juotiin vielä glögiä ja syötiin jouluherkkuja ja tutustuttiin toisiimme. Olipa piristävä päivä!
|
|
|
|
Post by Minttu on Dec 28, 2014 10:29:08 GMT
Kiitoksia kaikille osallistumisesta Tarinoita on aina mukava lukea, vaikka nyt ei olekaan aikaa jokaista erikseen kommentoida! |
|
|
|
Post by iuleligobu on May 26, 2019 12:25:29 GMT
|
|
) Takaisin palailaan ihanaa maisemareittiä ja tallilla on tarjolla kuumaa glögiä ja piparia. Tervetuloa! Tarinan olisi hyvä olla tässä alhaalla viimeistään 29.11.
